Maanalaisten säiliöiden varustaminen älykkäillä ohjausventtiileillä.

Microsphere 2.0 -teknologia on Oil & Gas Process Research Instituten toteuttama läpimurtoinnovaatio, joka perustuu käytännön öljykenttien kehittämis- ja tuotantotarpeisiin. Nano-mikrosfäärien parannetun vesitulvateknologian pohjalta tämä ratkaisu keskittyy ratkaisemaan pitkäaikaisia ​​kehitystä rajoittaneita pullonkauloja. Lähestymistapa sisältää kohdennettuja läpimurtoja ja tarkat toimenpiteet. Tämä tekniikka olennaisesti asentaa älykkään virtauksen säätöventtiilin maanalaisiin öljysäiliöihin, mikä mahdollistaa veden virtauksen suunnan ja tukkeutumisen ajoituksen täyden hallinnan. Verrattuna vastaaviin ulkomaisiin tuotteisiin Microsphere 2.0 -tekniikka johtaa kattavasti suorituskykyindikaattoreihin ja luo todella tehokkaan profiilinhallinta- ja tulvimisjärjestelmän, jolle on tunnusomaista "syvä tunkeutuminen, tarkka kiinnitys ja pitkäkestoinen tehokkuus".

Öljykenttäsäiliöt ovat tiheitä ja tiiviitä, ja niiden huokosten halkaisijat ovat alle 1/30 hiuksen leveydestä. Hydraulisesta murtumisteknologiasta on tullut maailmanluokan kehityshaasteen "kaivoissa olevaa öljyä, joka ei voi virrata" -kehityshaasteessa. Geologisten rajoitusten vuoksi ongelmat, kuten ruiskutetun veden kanavoiminen hallitsevien reittien kautta, tehoton kierto ja epätasaiset veden tulvat, ovat kuitenkin tulleet esiin, mikä rajoittaa vakavasti vesitulvien taloudellisia hyötyjä ja kestävää öljykenttien tuotannon vakautta.

Vastatakseen tähän haasteeseen instituutti ehdotti ydinteknistä lähestymistapaa: halkaisijaltaan noin 50 nanometrin mikropallojen hallintaa, jotta pieni hiukkaskoko säilyy vakaana ruiskutusvaiheen aikana. Kun mikropallot kulkeutuvat injektoidun nesteen mukana syvälle muodostukseen, ne laajenevat hitaasti, tukkivat tarkasti korkean läpäisevyyden hallitsevat virtauskanavat, laajentavat tehokkaasti veden tulvimisen pyyhkäisymäärää ja parantavat jatkuvasti veden tulvimisen kehityssuorituskykyä.

Nykyään Microsphere 2.0 -teknologia toimii avainteknologiana vakaan ja kasvavan öljykenttien tuotannon varmistamisessa. Se on vähentänyt suurten altaiden vähenemisnopeutta 2–4 ​​prosenttiyksikköä, mikä on johtanut jyrkkään laskuun sekä öljykentän luonnollisessa vähenemisnopeudessa että vesikatkoksen kasvuvauhdissa.